Alaston lounas (1.p.)

Kuvaus

Naked Lunch (julkaistu ensimmäisen kerran nimellä The Naked Lunch) on amerikkalaisen kirjailijan William S:n vuonna 1959 ilmestynyt romaani. Burroughs. – Mitä? Romaani ei seuraa selkeää lineaarista juonta, vaan se on rakennettu sarjaksi ei-kronologisia ”rutiineja”. Monet näistä rutiineista seuraavat William Leetä, opioidiriippuvaistaopioid, joka matkustaa surrealistiseen Interzonen kaupunkiin ja alkaa työskennellä organisaatiossa ”Islam Inc”.

Burroughs kirjoitti Naked Lunchin asuessaan Tanger International Zone -alueella, joka inspiroi kirjan Interzone-ympäristöä. Siellä hän todisti eurooppalaisten valtojen ja Marokon nationalistisen liikkeen välisten jännitteiden kärjistymistä, jotka heijastuvat Interzonen kuvitteellisiin poliittisiin kamppailuihin. Burroughs kamppaili myös opioidiriippuvuuden kanssa, jota romaani kuvaa laajasti, vaikka kriitikot ovat eri mieltä siitä, käyttääkö romaani opioideja metaforana laajemmille kontrollimuodoille.

Romaani oli erittäin kiistanalainen huumeiden käytön, sadomasokismin ja kehon kauhun kuvauksista, mukaan lukien kuuluisa kuvaus miehen puhuvasta peräaukosta, joka valtasi hänen ruumiinsa. Yhdysvaltain postilaitos, Massachusettsin osavaltio ja Los Angelesin kaupunki pitivät kirjaa säädyttömänä, joista kukin johti erillisiin oikeudellisiin haasteisiin. Massachusettsin oikeudenkäynnissä, joka on nyt tunnustettu merkittäväksi sensuuritapaukseksi, puolustusasianajaja Edward de Grazia soitti kirjailijoille, kuten Allen Ginsberg, John Ciardi ja Norman Mailer, todistamaan kirjan kirjallisesta ansiosta. Vaikka tuomioistuin alun perin katsoi, että kirja oli itse asiassa säädytön, Massachusettsin korkein oikeus kumosi tämän päätöksen, mikä mahdollisti kirjan myymisen.

Naked Lunch on saanut jakautuneen kriittisen vastauksen. Kirjan ihailijat ovat verranneet sitä Jonathan Swiftin satiiriin sekä Dante Aligherin ja Hieronymous Boschin uskonnollisiin teoksiin. Sen arvostelijat ovat verranneet sitä pornografiaan, kutsuen sitä usein yksitoikkoiseksi ja tylsäksi. Kirjaa on pidetty dystooppisena tieteiskirjallisuutena, postmodernina, parodisena ja picaresquena. Sen kokeelliset tekniikat ovat vaikuttaneet voimakkaasti rock-musiikkiin ja cyberpunkcyberpunk-genreen. Naked Lunchia pidetään yhtenä Beat Generationin määrittävistä teksteistä.